Ilolla vastaanotin uutisen siitä, että Helsingin yliopistossa kuutisenkymmentä laitosjohtajaa tai vastaavassa asemassa olevaa henkilöä on kieltäytynyt suorittamasta laatujärjestelmien arviontia. Tätä "auditointia", niin kuin sitä yritysmaailmasta lainatulla typerällä termillä kutsutaan, suorittaa Korkeakoulujen Arviointineuvosto (KKA). Tarkoituksena on arvioida "niitä menettelytapoja, prosesseja tai järjestelmiä, joiden avulla korkeakoulu ylläpitää ja kehittää koulutuksen ja muun toiminnan laatua".
Koko homma on pelleilyä ja pois siitä ajasta, joka voitaisiin käyttää tutkimuksen tekemiseen ja opetuksen antamiseen. Laitosjohtajat joutuvat täyttämään erilaisia hölmöjä kaavakkeita ja tuottamaan "laatupolitiikkadokumentteja", jotta OPM ja KKA sitten pääsisivät pätemään osoittamalla, kuinka laiskat yliopistot on laitettu liekanaruun ja patistettu "laadukkaassen toimintaan". Vaikka missään ei ole selkokielellä määritelty, mitä "laadulla" tarkoitetaan, on yliopistoilta löytynyt valitettavan vähän rohkeutta kyseenalaistaa OPM:n ja KKA:n suoltama laatujargoni.
Arviointi on silmänlumetta ja jälleen yksi tieteellisen toiminnan peruslogiikan vastainen yritys tuoda business-maailman käytäntöjä (ja vieläpä vääristyneessä muodossa) tieteen tekemiseen. En ymmärrä, mihin näitä kaikkia arviointeja esim. tutkimuksessa tarvitaan. Tutkimuksessa on jo valmiina olemassa globaalin vertaisarvioinnin mekanismi, ovathan tulokset julkaisujen muodossa avoimesti kenen tahansa saatavissa. OPM:lle tämä kuitenkaan ei ole riittänyt, vaan kontrollin lisäämiseksi se on lanseerannut koko joukon omia arviointimenettelyjään.
Arvioinnin nimissä pyöritetty paperirumba vie paljon kallista työaikaa ja energiaa oikealta tieteelliseltä toiminnalta. Jos OPM oikeasti haluaisi laadukasta tutkimusta ja opetusta, sen pitäisi ensi töikseen jättää tutkijat ja opettajat rauhaan tällaiselta kiusanteolta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti