torstaina, helmikuuta 23, 2006

Luudat, kivet ja mailat

Pitkien pettymysten ketjun jälkeen vihdoin eilinen päivä Torinossa tarjosi suomalaispenkkiurheilijalle hurrattavaa. Kiekkojoukkueen hieno voitto USA:sta ja ennen kaikkea curling-tiimin ihailtavalla viileydellä ottama finaalipaikka olivat balsamia korville maastohiihtäjien, ampumahiihtäjien, mäkihyppääjien, lumilautailijoiden ja yhdistetyn miesten epäonnistumisten ja niitä seuranneiden pakollisten selittelyjen jälkeen.

Vaikka curling ei nyt varsinaisesti mikään fyysisen urheilun muoto olekaan, oli Markku Uusipaavalniemen viimeisen kiven heitto suorituksena käsittämättömän kova. Suurin osa urheilijoista ei joudu ikinä urallaan niin tiukan paikan eteen kuin M-15 eilen. Tavoiteltu heitto oli kaiken lisäksi vaikea, mutta niin vain kaima heitti tähän paikkaan sataprosenttisesti onnistuneen heiton ja britit saivat sanoa hyvästit loppuottelulle. Tuhannesta ihmisestä väittäisin ainakin 950:n epäonnistuvan suorituksessaan vastaavanlaisen paineen alla.

Uusipaavalniemen suorituksen tekee entistä arvostettavammaksi se, että se oli suomalaiselta urheilijalta niin epätyypillinen. Yleensähän juuri suomalaiset ovat niitä, jotka säännönmukaisesti mokaavat tällaiset paikat ja sitten saavat jälkikäteen selitellä, että kyllä minä oikeasti olen paljon parempi mutta kun sattui juuri tähän kohtaan niin huono tuuri. Vielä sympaattisemman ja hengeltään "olympialaisemman" curlingista tekee se, että se niin maailmalla kuin Suomessakin on ihan oikeasti amatöörilaji.

Yksi kerrallaan olympiakomitean varmoiksi laskemat mitalikandidaatit ovat epäonnistuneet: Antti Autti, Hannu Manninen, Virpi Kuitunen, Janne Ahonen... Varmoina pidetyt voitot yhdistetyn joukkuekisasta ja joukkuemäestä valuivat nekin käsistä, kuten myös naisten hiihdon viestimitali. Alkaa olla aika lähellä tilanne, että Torinon kisoista tulee Sapporon ja Lillehammerin jälkeen kolmannet ilmaan olympiavoittoa menneet talviolympialaiset. Koivun ja Uusipaavalniemen porukoilla, joita ei kabinettien mitalilaskelmissa juurikaan noteerattu,on vielä mahdollisuus estää tämä.

Hiihtolajeilla on 13 apurahaurheilijaa ja 260 000 euron tuki olympiakomitealta. Hiihtoliiton valtionavustus on 910 000 euroa. Curlingilla ei ole yhtään apurahaurheilijaa ja olympiakomitealta he saavat miesten maajoukkueelle 30 000 euroa tehostamistukea. Curlingliitto kuittaa valtiolta 33 000 euroa. Ei muuta kuin mitalitaulukot esiin ja kustannustehokkuusvertailua tekemään!

Ei kommentteja: