perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Same old same old

Vielä vähän tiivistystä vaaliraha-asioista, tällä kertaa Turun yliopiston Argumentti-palstalta.

Vastuuttomat poliitikot vaalirahakohun pyörteissä


Mediassa kuukausikaupalla velloneen vaalirahakohun on väitetty peittäneen alleen tärkeät työttömyyden ja laman torjuntaan liittyvät poliittiset kysymykset. Ollaanko politiikan uutisoinnissa sivuraiteilla, VTT Markku Jokisipilä Turun yliopiston poliittisen historian laitokselta?


- Puheet siitä, että vaalirahakohu olisi peittänyt alleen joitakin tärkeämpiä kysymyksiä, ovat höpötystä. Kysymykset julkisen vallankäytön laillisuudesta ja moraalista ovat poliittisen legitimiteetin ytimessä.

Jos vaalirahakeskustelu jotakin on osoittanut, niin sen, että poliittinen vastuu on Suomessa kevyt kantaa. Kun suomalainen poliitikko toteaa kantavansa "täyden poliittisen vastuun", hän pysyy kaikissa asemissaan ja toteaa, että äänestäjät antavat arvionsa hänen toiminnastaan seuraavissa vaaleissa. Hallituksessa poliitikon vastuu on jonkin verran painavampi, mutta ilman suoranaisia lainrikkomuksia tai todella raskaan luokan poliittisia virheitä erokynnys ei sielläkään ylity.

Monia lakeja rikottu


- Vaalirahoitusta järjesteltäessä rikottiin mitä ilmeisimmin ainakin vaalirahoitus-, säätiö-, osakeyhtiö- ja yhdistyslakia, mahdollisesti rikoslakiakin. Puhumattakaan äänestäjien aliarvioimisesta, vastuun väistelemisestä ja demokratian toteutumisen tietoisesta vaarantamisesta.

Poliitikot ja heidän rahoittajansa keittivät kokoon sopan, jota nyt selvittää Suomen historiassa ainutkertainen leegio eri tahoja: poliisi, oikeuskansleri, valtiontalouden tarkastusvirasto, patentti- ja rekisterihallitus, Raha-automaattiyhdistys, asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus…

Viimeisten viikkojen aikana on paljastunut, että miljoonia euroja velkojilleen pystyyn jääneen Nova Groupin rahojen ohella vaalikampanjoihin on ohjattu kansanterveyden edistämiseen, tuettuun vuokra-asumiseen ja sairaanhoitoon tarkoitettuja varoja, unohtamatta tietenkään verovähennysoikeutta nauttivia ay-jäsenmaksutuloja.

Poliittiset seuraukset kaikesta tästä ovat kuitenkin jääneet lähes olemattomiksi. Kyseenalaisia tukia saaneet poliitikot vakuuttelevat kilpaa, ettei lakia ole rikottu eikä pahaa tahdottu. Opposition sotaisasta suunpieksennästä huolimatta luottamusäänestys päättyi hallituksen hyväksi. On pakko kysyä, toimivatko suomalaisen politiikan tilivelvollisuus- ja kontrollimekanismit kunnolla?

Legitimiteettikriisi jää muhimaan


- Aina vuoteen 1991 saakka Suomen presidentillä oli poliittisen järjestelmän toimintakykyä horjuttavan sisäpoliittisen pattitilanteen tai legitimiteettikriisin sattuessa mahdollisuus hajottaa eduskunta. Vanhan hallitusmuodon aikana presidentti käytti oikeutta seitsemän kertaa, vuoden 1975 jälkeen ei kertaakaan.

Vuonna 1991 hajotusoikeutta rajattiin niin, että sen tulee perustua pääministerin aloitteeseen sekä puhemiehen ja eduskuntaryhmien kuulemiseen, mikä tekee oikeuden käyttämisestä vieläkin epätodennäköisempää. Välikysymykseen hallitus on kaatunut itsenäisen Suomen historiassa neljä kertaa, viimeksi vuonna 1958.
Poliittinen tilivelvollisuus vain kerran neljässä vuodessa

- Kun koko vaalikauden istuvista hallituksista on tullut normi, toimii poliittinen tilivelvollisuus meillä todellisuudessa vain kerran neljässä vuodessa. Politiikan sisältö ja tulevaisuus on aidosti auki vain sen muutaman viikon tai kuukauden ajan, mikä kuluu vaalikampanjoiden aloituksesta hallitusohjelman laatimiseen.

Tämän jälkeen juna on peruuttamattomasti mennyt ja sen suuntaan pääsee vaikuttamaan seuraavan kerran vasta neljän vuoden päästä. Näillä näkymin huhtikuun 2011 eduskuntavaalit ovat historiallinen tilaisuus palauttaa konkreettista sisältöä poliittisen vastuun käsitteelle.

Tämä nelivuotisrytmi on nostanut vaalikampanjavaiheen panokset huippuunsa ja korostanut vaalirahoituksen tärkeyttä. Valtiollinen puoluetuki kuluu perusrakenteiden ja poliittisen "kauhun tasapainon" ylläpitämiseen, vaalikampanjoissa yliote on hankittava muin keinoin. Tämä kysyy kekseliäisyyttä kuten nyt olemme todella nähneet. Tilanne laskee myös kynnystä likaisten temppujen käyttöön. Vuoden 2003 Irak-gatessa kilpailuetua haettiin salaisella tiedolla, vuoden 2007 Nova-gatessa salaisella rahalla.

6 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Harmillista on myös se, että poliitikot tuntuvat sivuuttavan moraalin kokonaan. Kukaan ei koe tehneensä mitään väärää tai moitittavaa. Kukaan ei ole osoittanut nöyryyttä mediassa. Suhteellisuudentaju tuntuu kadonneen monelta aiemmin harkitsevana pitämältäni herralta tai rouvalta.

Lisäksi median syyttely milloin mistäkin ajojahdista osoittaa ainoastaan sen, että kaapissa on luultavasti niitä kuuluisia luurankoja. Mitä pelättävää on rehellisellä poliitikolla?

marja kirjoitti...

"Kukaan ei ole osoittanut nöyryyttä mediassa."
Miten sitä mahdettaisiin osoittaa: rukkasta haukkumalla vai huutamalla 'eläköön vallankummous'?

Anonyymi kirjoitti...

Olet "päässyt" päivystävien dosenttien listalle tämän päivän Aamulehden 'Asiat' -liitteen sivulla 15.

-rh kirjoitti...

Valtiollinen puoluetuki kuluu perusrakenteiden ja poliittisen "kauhun tasapainon" ylläpitämiseen, vaalikampanjoissa yliote on hankittava muin keinoin.

Siinä on puolensa, mutta juuri irangaten taustoja valottaneen Pääministeri-tv-elokuvan ansiota oli kuvata tuo politiikan kulissien takainen maalima, jossa ne kaikki "ovat yhä".
Siis edeltä sovitaan jopa sekin, mistä teemoista ja miten vaaleissa ollaan olevinaan erimielisiä.
Se sitten näkyy latteutena, ja näköalattomana "miljardipuurona" vaalikeskusteluissa.
Joo, olen nukahtanut tätä katsoessani(ihmeellistä sinänsä, että tiedotusvälineet eivät vaadi todellista periaatteellista linjakeskustelua - Ja esim. piraattipuolue on juuri siksi enemmän kuin tervetullut)

Valtiollinen puoluetuki siis puolestaan ruokkii tätä latistavaa sopupeliä.

-rh kirjoitti...

po.
irakgaten

Anonyymi kirjoitti...

Pyydän blogistilta ja keskustelijoilta anteeksi. Tämä kysymys on väärässä paikassa mutta en tiedä parempaakaan.

Meille on annettu komissio, ja komissaari. Ja PAINAVA salkku.

Demokratia? Missä on minun osuuteni tässä kaikessa. On EUlla prsedentti, ulkoministeri, ja nyt näitä komissaareja. Suomen sellainen on KEPUlainen. Koska saan äänestää????